Ruskiksen tapaamisen antia. Keväällä 2019 seuraava tapaaminen

Tapaaminen Ruskiksella

Elina Ino toimi tapaamisemme emäntänä. Keskustelimme lasten äänistä ja puhesynteesin käyttämisestä.

Tällä hetkellä Elina toimii työharjoittelijana Ruskiksella; lapset odottavat keskittyneesti ja kärsivälliseti, kun keskustelen heidän kanssaan puhesynteesin avulla.
Puheterapeutti Leenu kertoi, että lapset oppivat oman kommunikointikeinon käyttöä aivan eri tavalla, kun aikuinen itsekin käyttää sitä. Tärkeää mallia voi antaa käyttämällä AAC-keinoja oman puheen rinnalla kuten tukiviittomia.

Tapiolle oli Elina järjestänyt Skype yhteyden Ouluun.
Jos aikuisten ääniä on puhesynteesiin tarjolla vähän Suomen kielellä, ei lasten ääniä aiemmin ollut tarjolla ollenkaan.  Tapio ja yrityksensä tarttui tähän haasteeseen. Tänä vuonna valmistunut  ääni on pojan ääni, mutta ääntä voi muokata tytölle sopivaksi, erilaiseksi samassa ryhmässä opiskeleville ja eri ikäisille lapsille. Yhden äänen toteuttaminen vaatii aikaa. Tällä hetkellä työpanos on keskittynyt ensimmäisen äänen viimeistelyyn.

 

Mutta halusivatko lapset lapsen äänen aikuisen puhesynteesiäänen sijaan?

Suomessa on tällä hetkellä noin kolmekymmentä lasta ottanut lapsen puheäänen käyttöön. Ruskiksella kaikki lapset ovat halunneet vaihtaa aikuisen äänen lapsen ääneen ja pääosin äänet on vaihdettu. Aivan kaikille ei kuitenkaan tätä mahdollisuutta ole vielä annettu. Kaikki olivat samaa mieltä, että lasten tulisi saada valita miltä haluavat kuulostaa ja kommunikoinnin apuvälineistä päättävien tulisi pikaisesti ottaa tämä tarve huomioon.

Kommunikoinnin ammattilaisten  työkenttä on laaja.  Tietoa tarvitaan siitä miten tukea kommunikointia ja kommunikoinnin apuvälineiden käyttöä.  Annakaisa painotti, kuinka tärkeää on kaikki työ ja tiedon välittäminen tämän asian eteenpäin viemiseksi. Myös dokumenttielokuva(t), on avuksi.

Puhesynteesillä kommunikointi  on monelle vierasta. Parhaimmillaan Elina on saanut aivan tuntemattomalta apua, kun jalka on juuttunut pyörän ja jalkatuen väliin. Joskus ihmiset vain lähtevät pois, kun heille yrittää jutella tai he eivät yhdistä ääntä minuun, totesi Elina.

Kati ja Henning antoivat esimerkin, kuinka he kommunikoivat ilman tietokonetta. Katilta kysyttiin minne hän on lähdössä. Kati tavasi kirjaimet ilmaan ja Henning toisti vastauksen. Osa meistä näki ilmakirjoitusta ensimmäisen kerran, pelkällä katseella Kati kertoi matkasta Espanjaan. Kati toi esille sopivien kommunikointikeinojen tärkeyden kullekin henkilölle soveltuvalla tavalla vaikka pystyykin itse kommunikoimaan pelkällä katseella. Tietokonetta hän käyttää päähiiren avulla. Henning muistutti  kuinka ihmisten luokittelu jonkin yhden ominaisuuden perusteella menee helposti pieleen. Tästä aiheesta jatkamme seuraavassa tapaamisessa.

Aika meni kuin siivillä ja innostava tapaaminen oli pian ohi. Lämmin kiitos Elinalle ja Ruskikselle tapaamisen järjestymisestä. Kiitos kaikille hankkeeseen osallistuneille. Sovimme järjestävämme uuden tapaamisen keväällä 2019.

Tervetuloa mukaan uudet ja vanhat!


Tapio, Code Q-linkki
https://www.youtube.com/watch?v=gLWjmVSMYUc&
Leenu, artikkeli/linkki
https://www.valteri.fi/kuka-puhuu-ja-kenen-aanella/

 

Mainokset