10. tapaaminen, MUISTIINPANOJA

 

Sisulle ääni hanke, 10. tapaamisen antia.

Kiitos hienoista puitteista Helsingin kaupungille. Tapahtumatorin tila toimi hyvin ja tekninen tukihenkilöstö oli sujuvoittamassa tapaamista. Kiitos sponsoriavusta myös Hotelli Scandicille.
Kajo Apuvälineiden ansiosta halukkaat saivat kokeilla katseohjausta.

Tapaamisen emäntä Kati van der Hoeven avasi tilaisuuden suomenkielisen puhesynteesin avulla ja piti myöhemmin esityksen myös englanninkielisellä puhesynteesillä. Molempia sekä suomen- että englanninkielistä ääntä, oli miellyttävä kuunnella ja puheen tempoa oli helppo seurata. Yleisössä oli henkilöitä, jotka eivät aiemmin olleet nähneet ilmakirjoitusta ja Katin ja Henning van der Hoevenin kommunikointi herätti ihastusta. Katilla oli uutisia, hän julkaisee lokakuussa uuden kirjan ”Living Underwater”.

Irina Savolaisella oli uutisia, hän vetää blogia (O)saammeko jutella. Irina toi myös terveisiä seminaarista Australiasta; apuvälineitä käyttävien mahdollisuudet tehdä asioita, yrittäminen mukaan lukien, sekä syntyykö käyttäjille apuvälineisiin jopa tunnepitoinen suhde. Niilo Virta ja Kati vastasivat osaltaan, ettei heillä ole pyörätuoliin tai kommunikoinnin apuvälineeseen (tietokone) muodostunut tunnepitoista suhdetta.

 

Niilo Virta esitti meille kommunikointiaiheisen räpin Edelleen edellä, jonka sanoituksen on tehnyt, laulu Niilon puhesynteesi. Niilo sai kaikilta huikeat aplodit!

Minulle jäi mieleeni erityisesti Tapion esitys yksilöllisestä äänestä, ja alan suunnitelmaan mulle.
Katin tapaaminen oli suuri kunnia minulle.
Moni ei tiedä että olen yrittäjä, loin kevytyrittäjän kesällä.
Mukavaa syksyn jatkoa kaikille.

Niilo Virta

Oli huikeaa kuunnella ensimmäisen kommunikointilaitteella tehdyn Niilon räpin ensiesitystä. Samoin kuulla Katin kuulumisia ja dokumentin saamasta jatkosta ulkomaisilla festivaaleilla
Irinan kerronta muistutti kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen lainalaisuuksista. Radiohaastatteluja (YLE) odotan mielenkiinnolla.
Tapion kertomat CodeQ:n ja Susannen kertomat Acapelan päivitykset vievät aina puhesynteesiä käyttävien ihmisten asiaa eteenpäin. Tapaamiset ovat tärkeitä tapaamisfoorumeita meille kaikille.

Annakaisa Ojanen, Tikoteekki

Lapsilla on vuodesta 2018 lähtien ollut suomenkielinen puhesynteesi ja se on saanut hyvän vastaanoton, Tapio Koivuniemelle ja kollegoilleen annettiin lämpimät aplodit! Tapion esityksestä kävi ilmi, kuinka kehitysresursseja edelleen tarvitaan, jotta synteettinen ääni toimisi mahdollisimman hyvin kuvakirjoitusta käyttävillä lapsilla. Kuulimme myös Code-Q:n sovelluksella tehdyn henkilökohtaisen käyttäjän tallentaman äänen, jota oli myös varsin miellyttävä kuunnella.

Tällä kertaa projektin tapaaminen oli järjestetty hienoissa puitteissa Helsingin kaupungintalolla, etenkin esityslaitteet olivat viimeisen päälle ja paikalla oli vielä tekniikan väkeä auttamassa käyttöönotossa.
Tapahtumassa oli mielenkiintoisia puheenvuoroja mm. Kati ja Acapelan Susanne esittelivät Katille tehdyn oman puheäänen ja Niilo kertoi omia kokemuksiaan kommunikoinnista ja esitteli vielä oman räppinsäkin. Itse sain paljon hyviä näkökulmia ja uusiakin ajatuksia Irinan esityksestä, joka kertoi muun muassa kommunikoinnista yleensä ja siitä mitä eri tapoja on tehostaa kommunikointia.

Keskityin omassa esityksessä kertomaan lapsen puheäänen ja taivuttimen kehittämisestä. Kerroin myös millaisia eri mahdollisuuksia esimerkiksi puheäänen muokkaus antaa kommunikointiin, jos ja kun niitä otetaan laajemmin kommunikointipohjissa käyttöön.

Uutena aiheena kerroin oman puheäänen kehittämisestä ja esittelin myös pilottikäyttäjälle kehitettyä omaa puheääntä. Oman yksilöllisen puheäänen voi kehittää usealla eri tavalla, mutta perussääntönä on, että mitä enemmän äänitteitä puhujalta saadaan, niin sen parempi on lopputulos. Meidän pilottikäyttäjä oli sen verran innokas, että äänitteistä pystyttiin tekemään pienellä työllä kelvollinen unit selection – menetelmään pohjautuva puhesynteesi kommunikointia varten. Puhesynteesiä voi myöhemmin, kun oman äänen tuottaminen on vaikeaa, käyttää kaikissa Windows SAPI yhteensopivissa kommunikointiohjelmissa kuten esimerkiksi Grid 3 tai Communicator 5.

Toivottavasti nähdään pian, meidät voi seuraavan kerran löytää Apuvälinemessuilta Tampereelta 7. – 9.11. osastolta 725, tervetuloa tutustumaan mitä uutta olemme kehittäneet DialoQ ohjelmistoihin ja kuuntelemaan miltä oma puhesynteesi voi kuulostaa. ”

Tapio Koivuniemi

Susanne Magnusson  ja Kati esittelivät Katille tehtyä My Own Voice ääntä.  Susanne toi esille, kuinka kukin meistä voisi taltioida äänensä. Kun ääni on vielä kunnossa, se onnistuu noin puolessa tunnissa. Acapelan sovelluksessa ei vielä toistaiseksi ole suomenkielistä mahdollisuutta.

Pidin erityisen paljon Irinan puheenvuorosta kokouksessa. Keskitymme paljon viestintätekniikkaan. Se ei kuitenkaan ole ihmiskunnan suurin ongelma, vaan halu ja kyky kommunikoida keskenään.

Oli myös hienoa tavata Niilo, samanlainen vapaa sielu kuin minä, joka ylitti sosiaaliset rajat ja elää oman näköistä elämää. Näen liian paljon vammaisia, jotka elävät elämänsä kuin toisen luokan kansalaisina edes yrittämättä saavuttaa enemmän. Tämä johtuu siitä, että heille opetetaan, että sellainen elämä on riittävän hyvää, ja jos he ovat pysyvät siellä nurkassa, se on yhteiskunnalle helpompaa. Joten, on kiva nähdä Niilon kaltaisia ihmisiä, jotka rikkovat tuota estettä.

On aina ilo kuulla kommunikaatiojärjestelmien edistymisestä, joista Tapio ja Susanne kertoivat.

Keskustelimme tuleeko apuvälineisiin tunnepitoinen suhde, oliko minulla? Olen onnekas. En ole yksinäinen vaikka en voi liikuttaa sormeakaan. Vietän suurimman osan päivästä pyörätuolissani. Vietän muutaman tunnin päivässä tietokoneella lähinnä siksi, että se on ainoa asia, minkä voin hallita itse. Tietokone antaa minulle vapauden, mutta siinä kaikki mitä se on – kone. Minulla ei ole tunnesidettä kumpaankaan.  Nykyään yhä useammat ihmiset eivät voi elää ilman puhelimiaan. Se näyttää riippuvuudelta, mutta mielestäni monille se on enemmän kuin riippuvuus, se on emotionaalinen suhde. He etsivät kumppaneita ja torjuvat yksinäisyyttä sillä pienellä laitteella. Olen onnekas. Minulla on hämmästyttävä aviomies, kaksi ihanaa koiraa, rakastava perhe ja huolehtivat avustajat. Ympärilläni on paljon rakkautta ja huomiota. Olen henkisesti kokonainen. Voin hyvin kuvitella, kuinka puhelimesta voi tulla  jonkinlainen toivon muoto yksinäisille ihmisille.

Aloitimme Henningin kanssa blogien kirjoittamisen vuonna 2013. Keskustelimme paljon blogin mahdollisista haittavaikutuksista elämäämme. Päätimme kuitenkin ryhtyä siihen, koska hyödyt (ei vain meille, vaan muille) peittoavat ylivoimaisesti haitat. Blogeista saamani palaute oli aluksi ”vähäistä” ja tavallaan irrallista. Aloitettuamme videoiden ja myöhemmin dokumenttien tekemisen, saamastani palautteesta on tullut paljon henkilökohtaisempaa. Minulta kysytään mm. kommunikointijärjestelmistä ja matkoista.

Päivän alustuksessa ja esityksessä käytin puhesynteesiä. Demonstroimme Henningin kanssa kuinka kommunikoin läheisteni kanssa, kirjoitan kirjaimia ilmaan. Tietokonetta käytän päähiiren avulla ja kirjoitan paljon, kirjaksi asti. Omaelämänkertani “Living Underwater” ilmestyy lokakuussa ja tulee myyntiin Amazonissa.
Laitteiden ja järjestelmien tarjonta on kasvanut ja tästä syystä hinnat ovat laskeneet. Vammaisille on olemassa entistäkin parempia kommunikointilaitteita, ja niistä tulee yhä edullisempia. Tuotteet ja markkinat eivät vain kohtaa.  Kaikista olemassa olevista järjestelmistä (yksinkertaisista aina huipputeknologiaan) huolimatta jää monia vammaisia ja sairastuneita ilman minkäänlaisia järjestelmiä ja apukeinoja. Ainoaksi syyksi tähän arvelen, etteivät myöskään sairaaloiden ja sosiaalipalvelujen henkilökunta tunne niitä riittävästi. Toivottavasti moni näiden alojen opiskelija tulee mukaan seuraavaan tapaamiseen ja osallistumaan keskusteluun. Olisi mielestäni hyvä idea striimata tai tallentaa katsottavaksi myöhemmin.

Kati van der Hoeven
Inspirational Model
”Model, Writer & Speaker”

katilepisto.fi 

 

Yleisössä oli opiskelijoita Metropoliasta ja esityksistä syntyi ilahduttavasti keskustelua.

Tilaisuuden lopuksi esitettiin lyhyt dokumenttielokuva  ”Eyes Can Tell”, dokumentin päähenkilö on Kati. Dokumenttia on esitetty festivaaleilla Espanjassa, Intiassa, Belgiassa ja seuraavaksi Englannissa. Dokumenttielokuvan suomenkielinen versio ”Puhuva katse” on katsottavissa YLE Areenassa. Dokumenttielokuvasarjan seuraava osa ”Kaunotar ja pyörätuoli” on editointivaiheessa ja valmistuu näillä näkymin 2020.

Seuraavassa tapaamisessa aiheena tulee olemaan mm. osallisuus.
Paikka on tämä sama eli Helsingin kaupungintalon aula ja ajankohta on keväällä 2020,  tapaamisen isännäksi on lupautunut Niilo.
Tapaamisen tarkka ajankohta sovitaan syksyn kuluessa ja ilmoitetaan tällä sivustolla, ryhmän FB-sivuilla, Tapahtumatorin tapahtumasivulla ja hankkeen aktiivit vielä kontakteilleen.

Kiitos osallistumisesta ja tervetuloa seuraavaan tapaamiseen!

Heidi Majander, koordinaattori